10/03/2014

JOKIN VOISI OLLA PAREMMIN





Ydinkeskusta-asujana jää paitsi yhdestä hyvin tärkeästä asiasta, nimittäin vuodenaikojen vaihtelun pienistä vivahteista. Tai asia on minulle tärkeä, ehkä siksi että olen maalla syntynyt ja lapsuuteni asunut… Kotikadullani on yksi puu. Suuri varis käy ilokseni raakkumassa hyvän akustiikan johdosta, mutta muita vapaita eläimiä en ikkunasta näe. Työmatkallakaan en luontoa pääse pahemmin kokemaan. Joskus toki on aikaa pysähtyä Alppipuistossa, mutta sielläkin ympäristö on täysin rakennettua.Vuodenajat humpsahtavat jotenkin kerralla: yhtäkkiä onkin talvi tai kevät tai kesä. Maatuvien lehtien tumma tuoksu, karpalonkukat, ensimmäinen henkäyksenohut jääpinta järvessä tai satumaisen usvaiset pellot saattavat mennä jonain vuonna yksinkertaisesti täysin ohi.


Se on surullista.


4 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista - vuodenaikojen seuraaminen on tärkeää. Töissä keskustassa voi havannoida vain puita ja taivasta, tosin pienssä puistokeitaissa katse lepää. Kaisaniemen ja Kumpulan kasvitieteelliset ovat lempipaikkojani ja vuosilipun ansiosta voin pistäytyä niissä milloin vain. Kotona Arabianrannassa voin myös tehdä hyvin havaintoja pienistä nyansseista luonnon siirtyessä vuodenajasta toiseen. Vanhankaupunginlahdelle pääsee puolessa tunnissa ytimestä, tervetuloa fiilistelemään syksyn merkkejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun pitäisi vaan lähteä tästä kotikulmilta kauemmiksi…. Kumpa olisi enemmän aikaa ja energiaa!

      Poista
  2. Tiedän tunteen. Itsekin asuin vuoden betonilaatikossa keskellä kaupunkia juuri luontoa näkemättä. Elämä oli aika hektistä silloin, opiskelu ja työ veivät kaiken ajan. Kun sitten viimein pääsin muuttamaan (ulkomaille kylläkin) puiston ja metsänreunan viereen, tuntui että sain hengittää pitkästä aikaa. Sen jälkeen olen valkannut asuinpaikkani niin, että ikkunoista näkyy aina puistoa tai mielellään jopa metsää!
    P.S. Upea kuva. Onko se pohjoisesta? Alkoi tehdä mieli tunturiin.

    VastaaPoista
  3. Tuttu fiilis. Syksyn suurin kaipuu kohdistuu joka vuosi samalle pellolle saapuviin kurkiin. Äiti miettii mikä sitä lasta vaivaa kun kyselee vähän väliä onko lintuja näkynyt (tänään oli näkynyt joutsenia).

    VastaaPoista

Kiva kun kommentoit, jee!